Kiitos 2/2010 - 4/2010

Äänisaaliimme näissä osa-aikaehdokkaiden ensimmäisissä eduskuntavaaleissa oli tarkistuslaskennan jälkeen 47. Se on mielestämme varsin kelvollinen tulos. Epävirallinen ja julkilausumaton tavoite 100 ääntä (ja samalla ne ministeripaikat) jäi toki saavuttamatta, mutta käytettyyn aika- ja rahamäärään suhteutettuna luku on odotettu ja oikeudenmukainen. Antti Kurhinenkin jäi vain muutaman äänen päähän. Voidaan siis puhua vähintäänkin torjuntavoitosta.

Erityisesti tuloksessa lämmittää se, että kaveripiirissämme tehdyn taustaselvitysten perusteella uljas äänestäjäjoukkomme koostuu enimmäkseen ihmisistä, joita emme ole koskaan tavanneet emmekä todennäköisesti tule koskaan tapaamaankaan. Onnistuimme siis luomaan – ainakin ohikiitäväksi hetkeksi – uuden kuvitellun yhteisön.

Äänestyspaikkakohtaisia tuloksia (ennen tarkistuslaskentaa) tarkastalemalla selviää, että olemme saaneet kannatusta tasaisesti ympäri Helsinkiä – Jakomäestä Lauttasaareen, yhteensä 38 eri äänestyspaikassa! Vahvimmillaan kannatuksemme näyttäisi kuitenkin olevan läntisellä akselilla Lauttasaari-Munkkiniemi-Meilahti-Töölö.

Projektimme tärkeimpänä tavoitteena eivät kuitenkaan olleet konkreettiset tulokset eli äänimäärät, vaan pidemmän aikavälin vaikutukset, joiden tavoittelussa myös projektin kunnianhimo piilee. Osa-aikaehdokkuus onkin ymmärrettävä eräänlaisena pilottiprojektina uudenlaisen ehdokkuusmallin testaamisessa.

Lähipiirisämme ideaamme suhtauduttiin erittäin suurella mielenkiinnolla ja kannustavasti. Myös saamamme julkisuus (mm. Pohjoismaiden suurimmassa sanomalehdessä, Radio Suomessa ja tietenkin blogisamme, jossa kävijöitä oli vaali-iltaan mennessä jo yli 10 500) herättää toiveita siitä, että joku joskus jossain saa projektistamme kipinän lähteä kehittelmään omaa demokratiainnovaatiotaan – tai yksinkertaisesti itselleen sopivinta tapaa osallistua yhteiskuntamme ja paremman demokratian rakentamiseen.

Edellytyksiä huomattavasti suurempaan äänisaaliseen oli siis olemassa. Haluamme myös uskoa, että se ei olisi edes edellyttänyt tuhansien eurojen budjettia. Sen sijaan tuhansia työtunteja se varmasti olisi vaatinut eikä siihen tällä kertaa ollut mahdollisuuksia. Kovalla ja pyyteettömällä kenttätyöllä näkyvyys olisi moninkertaistanut ja – mikä tärkeintä – projektimme olisi saanut sitä katu-uskottavuutta, joka nyt jäi puuttumaan.

Mutta mitä nyt vaalikrapulan jälkeen? Tarkoituksenamme on yrittää pitää blogimme elossa, vähintäänkin tekohengityksellä, sillä ensi vuoden lopussa onkin jo kunnallisvaalit, ja kuka tietää, ehkä silloin nähdään uusi, kehitelty ja resursseiltaan suurempi osa-aikaehdokkuuden versio. Epäilemättä kunnallisvaalit ovatkin vielä otollisempi maaperä uusille demokratiainnovaatioille.

Joka tapauksessa siemen on nyt istutettu. Jäämme innolla odottamaan, mitä siitä kasvaa vai kasvaako mitään.

Ja jotta tärkein ei unohtuisi, ihan lopuksi haluamme vilpittömästi kiittää jokaista äänestäjäämme!

Kiittäen ja kunnioittaen,

Osa-aikaehdokkaat 2011 – Akseli, Johannes, Juho, Julia ja Vesa