Tapasin serkkuni häissä insinöörin. Tämä insinööri opiskeli ympäristöteknologiaa ja hänellä oli paljon näkemystä energiapolitiikasta. Tuota näkemystä hän mielellään jakeli ja minä hänen näkemykseensä tartuin.
Insinöörin näkemys Suomen energiapolitiikan tulevaisuudesta kytkeytyi vahvasti ilmastonmuutokseen ja sen torjumiseen. Näkemyksessä Suomen tulevaisuuden valinnat olivat merkitykseltään mitättömiä. Ei ole väliä, satsaako Suomi ydinvoimaan, biopolttoaineisiin, tuulivoimaan vai energiansäästöön. Suomen energiankulutuksella ei tätä maailmaa pelasteta, hän väitti.
Insinöörin mukaan maailmassa pitäisi keskittyä hiilidioksidin talteenottoon. Hiilidioksidineutraaleilla energiantuotantomalleilla on sijansa tulevaisuudessa, mutta tässä konkursissa ne eivät auta. Kun Kiinaan ja Intiaan nousee uusi kivihiilivoimala viikossa, ei ole väliä onko Helsingin edustalla yksi vai sata tuulimyllyä jauhamassa pohjoistuulesta valkeaa, insinööri haasteli. Fossiilisiin polttoaineisiin sidottu energia aiotaan joka tapauksessa vapauttaa, kyse on vain millä ehdoilla.
Vastaukseksi ja Suomen tulevaisuuden kilpailuvaltiksi puhtaan energian saralla insinööri tarjosi hiilidioksi- ja muiden päästöjen haltuunottoa. Kehittämällä yhä parempia välineitä energiantuotantoon, fossiilisten polttoaineiden käytöstä saadaan puhtaampaa mitä se nyt on, insinööri vakuutteli. Samalla luodaan kilpailuvaltti Suomelle, puhdas energia. Kuulosti järkevältä. Kuulostaa edelleen järkevältä.
Näin Fukushiman jälkimainingeissa olen eri mieltä siitä, että on yhdentekevää miten energiaa Suomessa ja Suomelle tuotetaan. Jos energiapolitiikka kuitenkin kytketään yhteen ympäristöpolitiikan kanssa, ei asioita ratkaista Suomessa. Suomen ratkaisut ovat maailman mittakaavassa lähes yhdentekeviä, mutta esimerkin voimaa niissä voi olla. Energiapolitiikassa tulisikin keskittyä entistä enemmän nykyisten energiantuotantomuotojen parantamiseen samalla kun kehitellään uusia tapoja tuottaa lähes päästöttömiä energiantuotantomuotoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti