Tulosvastuu sen tuojille
Talousrationalismi auraa tietään uusille elämän osa-alueille. Politiikankin tulee joko taistella vastaan tai liittyä joukkoon tummaan. Ajanhengen mukaista olisikin tulosvastuun ajaminen myös sen ideoijille, eli poliitikoille.
Valtionvarainministerin palkka nousisi tai laskisi BKT:n kasvun mukaan, työministerin työttömyyslukujen ja pääministerin hallituksen kannatuslukujen. Opposition kansanedustajat taas saisivat bonusta, kun hallituksen kannatus tipahtaisi ja menettäisivät taksietunsa, jos hallitus uudelleenvalitaan.
Kun valtiontalouden kasvu supistuisi puoleen, niin kävisi Urpilaisen tilipussinkin. Ja jos Pisa-testeissä tiputaan, niin tippuu Gustafssonin palkkakin. Huonoimmassa asemassa olisivat projektiministerit, joiden työtä ja tilipussin kokoa alan ammattilaisista koostuvien tarkastuskomiteoiden pitäisi indexien puutteen vuoksi arvioida tapauskohtaisesti.
Kuinka muuten voimme arvioida poliitikkojen työtä kvartaalihengen mukaisesti? Nelivuotinen kansanääni tuskin enää vastaa ajan vaatimuksia.
